The Last Days

Terkkuja San Franciscosta! 

Odottelen tässä hotellilla Riikkaa ja Tommia saapuvaksi. Lensin sateiseen Kaliforniaan vähän puolen päivän jälkeen Portlandista. Portland oli mahtava, pääsi ehdottomasti lempparikaupunkien top-listalle! Koska en ole kirjoitellut reaaliaikaisesti aikaisemminkaan, palataan nyt taas vähän taaksepäin ja vikoihin Bozeman-päiviin. Ehdin viettää Bozemanissa reilun viikon Idahon reissun jälkeen. Osa tästä ajasta kului opiskeluhommien parissa, mutta minulla ei onneksi ollut kuin yksi koe final viikolla eli enimmäkseen pystyin keskittymään vikoista päivistä nauttimiseen.

Keskiviikkona käytiin viimeisen kerran Zebran naistenillassa (= naisille kolme ilmaista drinkkiä) ja Mixersissä tanssimassa. Pääsin testaamaan uusia cowboy-bootsejani tanssilattialla ja kyllähän niissä oli vähän autenttisempi fiilis pyörähdellä. Torstaina pääsin vihdoin käymään kuumilla lähteillä. Ajettiin Bozemanin ulkopuolella Norris-nimiselle paikkakunnalle keskelle ei mitään ja lilluttiin lämpöisessä vedessä, syötiin nachoja ja juotiin skumppaa. Aika hyviä iltoja. 

 

Perjantaina Big Skyn laskettelukeskuksessa oli $20 päivä, joten vuokrattiin Sonjan kanssa laskettelukamat ja lähdettiin rinteeseen. Big Sky on yksi Yhdysvaltojen parhaita laskettelukeskuksia, mutta suurin osa rinteistä oli vielä suljettuna. Niistä avoimistakin moni oli aika kivikkoa, onneksi jalassa oli ne vuokrasukset.. Mutta maisemat oli taas upeat ja hitsit oli kiva laskea! Illalla järkkäsin viimeiset kotibileet, tosi lyhyellä varoitusajalla, mutta jengiä tuli paikalle ihan mukavasti ja meillä oli tosi kiva ilta. Ikävä kyllä unohdin siinä hässäkässä syödä ja liika juomapuoleen keskittyminen aiheutti aika tosi kurjan olon lauantaipäivälle..

Tiistai oli sitten minun viimeinen iltani Bozemanissa. Kutsuin lähimmät ystävät meille kotiin dinnerille. Sonja valmisti pääruoaksi mac&cheesea, koska en ollut vielä moista amerikkalaista makuelämystä kokenut. Minä kokkasin sille kaveriksi perinteisen suomalaisen makaronilaatikon eli aika gourmet-illallinen oli tarjolla. Jälkkäriksi syötiin Montanassa valmistettua Wilcoxson-jäätelöä, joka oli ehkä kermaisinta ihaninta vaniljajätskiä ikinä. Onnistuin halaamaan koko porukan parkumatta, mutta yöllä, vihdoin pakkaamisen aloitettuani, tuli tosissaan kurja fiilis. Olen varmaan vähän hitaanpuoleinen tyyppi, koska vasta silloin se todella iski: vaihtosyksy on ohi enkä tiedä palaanko Montanaan enää koskaan. Keskiviikko eli lähtöpäivä oli tosi haikea ja Cathrynin hyvästeleminen lentokentällä oli aika kamalaa. Jossain lennon puolivälin paikkeilla älysin alkaa intoilla seuraavana vuorossa olevasta reissusta: reilu kolme viikkoa ympäri Yhdysvaltoja matkailua – huonomminkin voisi maasta poistua!

Vaihtosyksy Montanassa oli tajuttoman hieno kokemus. Olin onnekas ja sain kämppiksikseni kaksi maailman ihaninta tyttöä, jotka tekivät tästä lukukaudesta niin mahtavan. Näiden kahden lisäksi Montanaan jäi monta muutakin ihanaa ihmistä, joita ikävöin jo nyt kovasti, mutta joiden kanssa tullaan takuulla vielä näkemään. Bozeman, Montana oli paikka, joka tuntui alusta lähtien kotoisalta, mutta tarjosi jotain ihan uutta. Kävin lukemattomia mielenkiintoisia keskusteluja liittyen politiikkaan, yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen, opin ymmärtämään amerikkalaista järjestelmää uudella tavalla ja asettumaan keskustelukumppanin asemaan myös silloin, kun mielipiteet eivät todellakaan kohtaa. Onnistuin jälleen valitsemaan loistavia kursseja, jotka antoivat sekä sisältönsä että suoritustapansa kannalta paljon. Koin lukemattomia ”ihan niin kuin telkkarissa” -hetkiä ja pääsin sisälle amerikkalaiseen arkeen ja juhlaan. Tapasin älyttömästi ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä ja sain ison kasan uusia ystäviä, jotka tulevat kulkemaan mukanani, vaikka Montana jäikin nyt taa enkä varmaan hetkeen pääse palaamaan. Mutta jonain päivänä, takuulla!

Nyt takaisin haikeilusta tähän päivään. Riikka ja Tommi varmaan kohta koputtavat ovelle. Uudet ystävät ovat ihania, mutta vanhoja ei korvaa mikään. Lisää tarinointia reissusta ja reissun päältä seuraa, ehkä saan Riikan ja Tomminkin kirjoittamaan!

Mahtia alkavaa viikkoa,

Marja