Kuten luvattu, toinen blogipäivitys samalla viikolla! (Kello on täällä 23:55 nyt kun olen lähettämässä tätä.) Ehkä
tämä tästä lähtee. Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa ihan yleisesti siitä,
millaista elämä on täällä Montanassa ollut ja miten täällä menee. Vaikka olen
vähän jo ehtinyt reissallakin, suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut ihan
täällä kotihoodeilla Bozemanissa, joten ehkä olisi aika kertoa miltä täällä
näyttää.
Yllä kuvassa näkyy kotitalomme, jonka alakerran asunnossa
olen nyt asustellut reilut kaksi kuukautta kämppisteni Sonjan ja Cathrynin
kanssa. Olen näiden tyttöjen olemassaolosta niin onnellinen, että sanat eivät
riitä! Vaihtokokemukseni olisi todella erilainen, jos asuisin muiden
vaihtareiden tapaan yliopistokampuksen dormeissa. ISEP-vaihtarina minulla oli
mahdollisuus etsiä itselleni asunto kampusmajoituksen sijasta, ja koska uskoin,
että makuuhuoneen jakaminen ja yliopistoruokalan sapuskojen varaan antautuminen
ei oikein sopisi luonteelleni, päätin yrittää löytää minulle sopivan
kimppakämpän Craigslistilta. Craigslist on nettisivusto, jossa voi myydä,
ostaa, vaihtaa, antaa kaikkea asunnoista ja autoista elektroniikkaan ja
eläimiin. Sivustolla liikkuu paljon huijareita ja muuta epämääräistä väkeä, ja
minäkin sain kämpänhakuilmoitukseeni aika mielenkiintoisia vastauksia, muun
muassa rakkausrunon ja kosinnan. Lopulta kuitenkin tärppäsi ja Bozemaniin
saapuessani minua odotti kalustettu koti ja kaksi ihanaa kämppäkaveria.
Kotimme sijainti on aika loistava: yliopistolle on matkaa
noin 1.5 kilometriä ja keskustaan noin kaksi kilometriä. Läheltä löytyy
loistavia lenkkipolkuja, joita olen kuluttanut melko ahkerasti. Maisemat ovat
ihan näillä nurkillakin mahtavat eikä aamulenkillä vuorten ja heinäpeltojen
keskellä voi kyllä ajatella kun, että olenpa todella onnekas kun saan asua
hetken aikaa täällä. Vuoristoilmaston ansiosta Bozemanissa on harvoin pilvistä,
ja illalla viimeiseltä luennolta kotiin pyöräillessäni yllä loistavaa lähes
aina tähtitaivas.
Amerikkalaisten kämppisteni ansiosta olen päässyt kokemaan
aika hienoja tosiamerikkalaisia elämyksiä. Cathrynin kanssa olen käynyt
muutaman paikallisen baarin joka keskiviikkoisessa swing dancing -illassa.
Voitteko kuvitella, minä joka en osaa oikeastaan edes valssata! Tanssipartnerinani
on ollut yleensä texasilainen mies valkoisessa stetsonissa, joka erittäin
kärsivällisesti yrittää opettaa minulle välillä liiankin hurjia liikkeitä,
kuten flippejä, joissa minut siis kirjaimellisesti kiepautetaan ilmassa ympäri.
Todella pelottavaa – ja älyttömän hauskaa!
Viime viikonloppuna sain kokea kaksi amerikkalaista elämystä
lisää: lauantaina pidettiin meillä kotona pienet bileet, jotka aloitettiin
kaivertamalla kurpitsoista kynttilälyhtyjä. Minun Jack Skellington (Painajainen
ennen joulua -elokuvasta) kurpitsastani tuli aika hieno, eikö! Sunnuntaina
Cathryn ja Cathrynin poikaystävä Taylor, aito amerikkalainen cowboy, veivät
minut ja pari vaihtarikaveriani ampumaan. Taylorilla on aikamoinen
asearsenaali, josta vain osa oli tällä reissulla mukana, ja pääsimme
kokeilemaan kuutta erilaista asetta. Minä viherhippi puunhalaaja ammuin
rynnäkkökiväärillä, kahdella käsiaseella, kahdella haulikolla ja
tarkkuuskiväärillä ja onnistuin lopulta osumaan jopa liikkuvaan maaliin. Ette
kuitenkaan usko, joten alla kuvia.
Perjantaina vietettiin Halloweenia, joka oli sekin
erittäin hauska ja erittäin amerikkalainen kokemus. Kuvista päätellen Halloween
näyttää tosin saapuneen myös Suomeen kurpitsoineen ja kammottavina asuineen! Voin
kuitenkin vannoa, että meno Bozemanissa oli Suomen Halloween potenssiin
miljoona. Kuvittele vappu Tampereella, mutta meno baareissa alkaa kahdeksalta,
paikat ovat yhdeltätoista niin täynnä, että sisään ei pääse jos joku ei lähde
pois ja jokainen juhlija on pukeutunut naamiaisasuun. Ihmiset todella
panostavat Halloweeniin Yhdysvalloissa, keskustassa näkyi toinen toistaan
hienompia pukuja. Mutta vaikka itse sanonkin, oma naama oli kyllä kasvomaalien
parhaimmistoa. Tunnistatteko ketä Cathryn esittää?
Kokonaisuudessaan voisi siis sanoa, että hyvin pyyhkii!
Yritetään kämppisten kanssa välttää lähdöstä puhumista, mutta totuushan on,
että vaihtoa on enää reilu kuukausi jäljellä. Luvassa on monta mahtavaa reissua
ja ihan liian vähän Bozeman-aikaa. Ensi viikonloppu vietetään Cathrynin kanssa
Chicagossa, lähdetään perjantaiaamuna aikaisin ja tullaan vasta myöhään
tiistaina takaisin, joten ehditään nähdä kaupunkia aika mukavasti. Seuraava
reissu starttaakin jo sen viikon perjantaina, jolloin matkataan Laramieen
Wyomingiin moikkaamaan Tayloria. Tällöin luvassa on toivottavasti heppajuttuja,
Taylor kouluttaa opiskelujen ohella lännenhevosia! Näiden lisäksi kuun lopussa
vietetään kiitospäivää Cathrynin vanhempien luona Sun Valley Idahossa. Ei siis
voi valittaa, elämä täällä on aika ihanaa!
Ihanaa uutta viikkoa!
- Marja