Hiking in bear country

Taas viikko vierähti! Tarkoitus oli kirjoitella uutta blogitekstiä jo viime viikonloppuna, mutta opiskelut ja muut hulinat ovat pitäneet niin kiireisenä, etten ole ennen tätä hetkeä ehtinyt edes ajatella mitä tänne kuuluu. En tiedä miten opiskeluhommat onnistuivat taas kasaantumaan ja miten yhtäkkiä pitäisi lukea satoja sivuja tekstiä neljästä eri kirjasta, kirjoittaa essee ja koodata kahdeksan haastattelua. Mutta ei stressiä, nyt vaan turbomode päälle ja heti tämän tekstin jälkeen kirja kainaloon ja kahvilaan lukemaan!

Viime lauantaina käytiin muutaman vaihtarikaverin ja kämppikseni Cathrynin kanssa katsastamassa Bozemanin vaellusmaisemia Gallatin Valleyn kansallispuistossa. Ihan tästä lähimaastosta löytyy useita reittejä, jotka soveltuvat niin vaeltamiseen, lenkkeilyyn kun maastopyöräilyynkin. Ja kuulemma talvikaudella myös murtomaahiihtoon! Toivottavasti ehditään saada kunnon lumipeite ennen joulukuuta. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle jalkaisin, tai oikeastaan ihan aluksi täytyi pyöräillä reitin alkupäähän. Pyörämatka oli sekin jo aikamoinen urheilusuoritus: 10 kilometriä loivaa ylämäkeä 70-lukulaisella miesten maantiepyörällä helteessä – jalat tutisivat ennen kun oli vaellettu metriäkään. Poikien valitsema reitti, Sourdough Canyon Trail, oli onneksi enimmäkseen tasaista menoa. Meille sattui uskomattoman hieno sää: 25 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Puissa näkyi kuitenkin jo syksyn värejä, punaista ja keltaista kesäisen vihreän seassa. Täydellinen päivä!

     

Vaikka matka olikin tasaista taivallusta, muutaman tunnin jälkeen jaloissa alkoi todella tuntua. Madeltiin Cathrynin kanssa loppumatka kipeitä koipiamme valitellen ja ruuasta ja oluesta unelmoiden. Kokonaisuudessaan vaellukselle tuli pituutta 25 kilometriä, plus 10 kilometrin pyöräily reitin alkupäähän ja takaisin, joten ei ihmekään, että jalat alkoivat laittaa vastaan! Kun matkaa oli jäljellä pari kilometriä, soitettiin Cathrynin kanssa läheiseen sushi-ravintolaan ja tilattiin kasa makeja kotimatkalla noudettavaksi. Tieto odottavista sushirullista piristi kummasti ja pyörämatka kotiin oli itseasiassa aika mahtava, johtuen sekä alamäen tarjoamasta vauhdista että hienoista maisemista.

Kokonaisuudessaan viime lauantai oli todella hauska päivä. Kotona palkittiin itsemme pikasuihkulla ja sushilla ennen kuin riennettiin Cathrynin kaverin Chrisin yllärisynttäreille. Hypättiin ylös sohvan takaa ja huudettiin ”surprise!” kun Chris saapui paikalle, syötiin taivaallista chocolate butterscotch -synttärikakkua ja puolilta öin siirryttiin jatkamaan iltaa keskustan baareihin. Sunnuntai olikin sitten vähemmän hauska päivä..

Sourdough Canyonin vaellus oli toinen patikointireissuni Montanassa. Muutama viikko sitten vietettiin viikonloppu Glacierin kansallispuistossa, noin 500 kilometriä Bozemanista pohjoiseen. Uskomaton paikka, maisemia ei voi sanoin kuvailla! Kuvia onneksi löytyy, teen niistä ihan oman postauksen joku toinen päivä.

Montanassa vaeltaessa on aina muistettava, että metsissä on myös paljon eläinasukkeja, joista kaikkien kanssa ei kannata toivoa kohtaamista. Karhuista varoitellaan jopa läheisillä lenkkipoluilla. Glacierissa vaeltaessa karhuvaara täytyy todella pitää mielessä: liikkuessa täytyy pitää ääntä, leiriin ei saa missään nimessä jättää ruokaa tai ruokapakkauksia ja porukassa on hyvä olla ainakin yksi karhusumute. Onneksemme karhuja tuli vastaan ainoastaan automatkalla ja vuoristoleijonaa ei tavattu lainkaan. Ei päästy testaamaan mystistä karhusumutetta, jota muuten löytyy Walmartissa samasta lasikaapista konekiväärien ja machetejen kanssa. Kyseessä ei siis ole mikään karkotusaine, jota kannattaisi suihkutella etukäteen, vaan purkillinen aika tujua tavaraa, jonka pitäisi toimia pelastuksena karhun käydessä kimppuun. Joku japanilainen turisti oli kuulemma jättänyt ohjetekstit lukematta ja sumuttanut perheensä ennen vaellukselle lähtöä – vaellusreissusta oli äkkiä tullut sairaalareissu. Mitään pysyvää vahinkoa suihkeen ei pitäisi tehdä, karhulle eikä ihmiselle, mutta olen silti ihan tyytyväinen, ettei jouduttu kokeilemaan.

Hienoja maisemia löytyy siis sekä ihan lähiympäristöstä että vähän kauempana sijaitsevista kansallispuistoista. Yellowstone on reilun tunnin ajomatkan päässä, joten ainakin sinne pitäisi vielä päästä, mielellään lähiviikkoina, jos näitä hienoja kesäkelejä vielä riittää. Viimeinen viikko on ollut säiden puolesta todella upea: aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on noussut päivisin jopa 30 (celsius) asteeseen! Keskiviikkona päätin nauttia auringosta ja siirryin kirjoineni kirjaston eteen nurtsille lukemaan. Opiskelu auringossa sujui oikein hyvin, mutta auringon laskeuduttua tajusin, että en ollut kääntynyt lukusessioni aikana kertaakaan: selkäni oli saanut kauniin punaisen värityksen kun etupuoli taas oli yhtä valkoinen kuin aamullakin. Punoitus oli onneksi laskenut aamuun mennessä, mutta viehättävän kaksivärinen olen yhä. Ja tottakai auringon tilalla on eilen ja tänään ollut vesisadetta, joten en ole päässyt ruskettamaan naamaani. Taidan pitää opiskeluni jatkossa turvallisessa kirjaston kolmoskerroksessa.

Sinne kolmoskerrokseen pitäisikin seuraavaksi raahautua. Eilinen girls night out on vähän verottanut tämän päivän opiskeluintoa, mutta ehkäpä näiden tämä aamuna leipomieni opiskelun välttely -omenamuffinssien ja kahvin voimalla pääsen vauhtiin. Kivaa viikonloppua isänmaahan!

Me, a blogger?

Tässä se tulee, ensimmäinen blogiteksti!

Idea blogin aloittamisesta kävi mielessä jo ennen vaihtoon lähtöä ja jo lentomatkalla huomasin spottaavani asioita, joista voisin kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin koko ajan, että blogissa pääosassa olisivat kuvat ja kamerahan uupui. Uupuu kyllä yhä, mutta nyt, lopulta Applen uhriksi alistuneena, minulta löytyy iPhone, jolla saa ihan kelpoja kuvia ainakin vanhaan Lumiaan verrattuna. Sillä mennään – mitään mestariotoksia ei siis ole luvassa.

Sijainti on tällä hetkellä Bozeman, Montana, United States of America ja täällä rapakon takana olisi tarkoitus asustaa vuodenvaihteen yli. Saavuin Bozemaniin opiskelijavaihtoon 18. elokuuta eli itseasiassa tarkalleen kuukausi sitten! Opiskelen Montana State Universityssa (MSU) politiikan tutkimusta (political science) ja julkishallintoa (public administration). Jälkimmäistä ainoastaan siitä syystä, että MSU:ssa ei ole politiikan tutkimuksen maisteriohjelmaa vaan oppiaineen nimi ja painotus muuttuu maisterivaiheeseen siirryttäessä julkishallinnoksi. Opiskelen politiikan tutkimusta myös Tampereella eli mitään ihan höpöhöpö-opintoja tänne ei olla tultu tekemään.

Reissu on itselleni toinen opiskelijavaihto ja ensimmäinen matka Ameriikan mantereelle. Yhdysvalloissa käymisestä, asumisesta ja opiskelemisesta olen haaveillut varmaan yläasteajoista lähtien, joten voisi sanoa, että tätä matkaa on odotettu todella pitkään. Ja kyllä kannatti odottaa! Tähän mennessä Yhdysvallat on ollut juuri niin iso, outo ja ihmeellinen kun olin kuvitellutkin sen olevan. Vaikka olen asunut täällä jo kuukauden ja arki on lähtenyt rullaamaan, yhä joka ikinen päivä tulee hetkiä, jolloin ajattelen, että eihän tää voi olla todellista, oonko oikeesti täällä. Keltaiset koulubussit, punaiset vesipostit ja valtavat pick up-truckit hymyilyttää mua vieläkin, ihan vaan siksi, että niitä ihan oikeasti on joka paikassa eikä ainoastaan amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Olen yhä äärettömän hämmentynyt, kun ruokakaupan kassatäti kysyy "Oh hello darling, how are you today?" tai kun tuntematon tyttö yliopistolla tokaisee "Hey I like your shirt". Jotkut stereotypiat amerikkalaisista pitävät paikkaansa, ja ystävällisyys on ehdottomasti yksi niistä, ainakin tässä pikkukaupungissa.

Bozeman on vajaan 40 000 asukkaan kaupunki Montanan osavaltiossa Yhdysvaltojen pohjoisosassa, Kanadan rajalla. Pinta-alaltaan Suomea suuremmassa osavaltiossa on vain vähän yli miljoona asukasta ja Suomenkin mittakaavassa pieni Bozeman on sen neljänneksi suurin kaupunki. Bozeman on ehdottomasti opiskelijakaupunki: lähes puolet asukkaista joko opiskelee tai työskentelee yliopistolla. Tästä johtuen Bozemanista löytyy amerikkalaiseksi pikkukaupungiksi loistava julkinen liikenne (viisi bussilinjaa) ja hyvät pyöräilymahdollisuudet (käsite pyöräkaista tunnetaan). Myös ravintoloita ja yöelämää on tarjolla ihan mukavasti, ei tosin ainuttakaan yli kahteen auki olevaa baaria. Luonto ja maisemat ovat uskomattomat! Lenkkeily-, vaellus- ja maastopyöräilyreittejä riittää sekä kaupungin sisällä että lähiympäristössä. Osavaltion sisällä sijaitsee useita kansallispuistoja, mm. Yellowstone ja Glacier, joista jälkimmäisessä käytiin jo vaeltamassakin. Monia muita juttuja lähettyviltä on kuitenkin vielä näkemättä, joten ihan heti alkuun ei ole tarvinnut reissata kauas!

Tähän mennessä olen viihtynyt väliaikaisessa kotikaupungissani ja vaihtoyliopistossani paremmin kuin hyvin. Kaikki on sujunut alusta alkaen älyttömän helposti! Vertaan tässä ehkä vähän Pariisin vaihtokokemukseen, joka ei lähtenyt ihan yhtä ongelmitta alkuun. Ihmisten yleinen ystävällisyys tekee todella paljon: asioiden hoitaminen niin tullessa lentokentällä kuin paikallisessa pankissakin on niin paljon miellyttävämpää kun asiakaspalvelija tosissaan tahtoo auttaa. On myös helpottavaa puhua ranskan sijasta englantia eli kieltä jota oikeasti osaan ja jolla oikeasti pärjään missä tilanteessa tahansa. Saapuminen oli stressittömämpää, kun perillä odotti oma huone ja kaksi ihanaa amerikkalaista kämppistä eikä määrittelemättömän pitkä kodittomuus. Yliopisto ei ole Sciences Pon tasoa, mutta toisaalta täällä en usko hukkuvani opiskelupaineisiin. Uskon, että vaihto täällä tulee olemaan juuri oikealla tavalla erilainen kuin edellinen!

Montanan ja Suomen välillä on aikaeroa yhdeksän tuntia eli täällä ollaan juuri ylitetty Marjan nukkumaanmenoaika. Tosin minä onnekas ja ovela järjestin kurssini niin, että luentoja on ainoastaan maanantai-iltaisin, tiistaisin ja torstaisin. Viikonlopun puolella siis! Oikeasti olen kyllä tapani mukaan aikatauluttanut pikkuruisen opiskelua viikonlopulle. Mutta olen myös kirjannut ylös useamman idean, josta voisin kirjoittaa, joten todennäköisesti uutta blogitekstiä luvassa viikonlopun aikana!