The Lone Star State

(kirjoitettu 6.1.2015)

Howdy!

Reissukuulumiset saapuvat jälleen vähän myöhässä, koska sijainti on tällä hetkellä Kööpenhamina ja reissusta on enää kotiinpaluu jäljellä. Meillä oli täällä Köpiksessä yhdeksän tunnin vaihto ja alettais pikku hiljaa olla aika kypsiä tähän kentällä hengailuun, mutta tottakai meidän Helsingin koneen lähtö myöhästyy ainakin tunnilla. Tampereelle saavutaan siis vasta neljän maissa aamuyöllä ja siellähän tätä reissaria odottaa lähes tyhjä asunto eli seuraava yö taidetaan nukkua sohvalla.

Palaillaan vielä hiukan mukavampiin tunnelmiin eli New Mexicoa seuranneeseen Texasiin. Kuten Riikka edellisessä postauksessa kertoikin, joulupäivänä yövyttiin San Angelo nimisessä pikkukaupungissa, jossa joka ainoa putiikki oli sulkenut ovensa joulun kunniaksi eikä onnistuttu löytämään mitään syötävää. Onneksi automurkinapussista löytyi vielä jokunen bagel ja pala juustoa. Aamulla jätettiin taaksemme kurja San Angelo ja jatkettiin etelämpänä sijaitsevaan San Antonioon. Pitkän ajomatkan jälkeen käytiin päiväkahvittelemassa motellin vieressä sijaitsevassa dinerissa, jossa Riikka ja Tommikin pääsivät maistamaan ensimmäistä kertaa amerikkalaisia perinneherkkuja pekaani- ja kurpitsapiirakkaa.

Iltaa lähdettiin viettämään San Angelon keskustaan, joka yllätti todella positiivisesti. Keskustasta löytyi todella upeasti valaistu riverfront, jota ympäröivät lukuisat ravintolat ja kuppilat – ja sadat turistit. Ei oltu todellakaan odotettu näkevämme moisia turistimassoja. Onneksemme sieltä turistiraflojen joukosta löytyi myös meidän tarpeisiin sopiva meksikolainen ravintola, jossa maisteltiin ihanan tulisia tacoja ja paikallista olutta. Illan päätteeksi käytiin vielä parissa paikallisten suosimassa baarissa, joissa olikin ihan mukava meno.

  

Oltiin koko reissun ajan vähän suunniteltu huvipuistossa tai water worldissa tahi vastaavassa hauskuutuslaitoksessa käymistä. Huvipuistot olivat kuitenkin yllättävän kalliita eikä lopulta haluttu maksaa maltaita myöskään vangittujen valaiden temppujen katselusta. San Antonion lähettyviltä ja matkalta seuraavaan etappiin löytyikin vähän erilainen ja meille oikein passeli viihdyke: safaripuisto! Keskelle Texasia oli rakennettu ’safari’, jonka läpi sai parinkympin maksua vastaan ajaa autolla. Hintaan kuului myös pussillinen nappuloita, joita eläimille oli lupa syöttää. Kuulostaa todella kornilta, mutta laaman rapsuttaminen oli oikeasti älyttömän hauskaa! Autoa lähestyneet eläimet olivat vähemmän eksoottisia peura- ja hirvieläimiä sekä laamoja (vai alpakoita?) ja aaseja. Kauempana näkyi myös seeproja, sarvikuonoja ja kirahveja. Safarin lopussa oli vielä pikkuvuohien aitaus, jossa noita söpöjä otuksia pääsi hellimään auton ulkopuolelta. Eläinrakas lapsi sisälläni oli niin onnellinen tämän kierroksen jälkeen!

  

Safarilta jatkettiin osavaltion pääkaupunkiin Austiniin. Itsehän olen hakenut Austinissa sijaitsevaan University of Texasiin pari kertaa vaihtoon. Nyt Austinissa vierailun jälkeen voin olla entistäkin tyytyväisempi, että se paikka jäi saamatta – kyllä Bozeman oli paljon vetävämpi kaupunki! Austinissa näytti olevan paljon Portlandista tuttua liikkuvaa ruokakulttuuria eli foodcareja ja muutenkin aika hipstereitä rafloja, mutta pitkistä jonoista johtuen me päätettiin ruokailla kaupungin baarikadulla eli 6th Streetillä. Löydettiin kyllä ihan kiva pubi ja maukkaat burgerit, mutta päätettiin kuitenkin tällä kertaa katkaista ilta lyhyeen ja painua pehkuihin hyvissä ajoin. Menoa ja meininkiä olisi kyllä riittänyt, mutta jotenkin kaupungin yleisfiilis ei vaikuttanut allekirjoittanutta.

Onneksi seuraavana vuorossa oli kauan odotettu Louisiana ja ihana New Orleans. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

- Marja

Christmas Abroad

Grand Canyonin ja Monument Valleyn huikeiden maisemien jälkeen matkamme jatkui kohti New Mexicoa ja Santa Fetä, jossa oli suunnitelmissa viettää jouluaatto. Monument Valleyn ja Santa Fen välinen matka oli kuitenkin niin pitkä, että päätimme viettää yhden yön Farmingtonin pikkukaupungissa ja lähteä Santa Fetä kohti aattoaamuna. No viime postauksesta jo ehkä kävikin ilmi, ettei tuo Farmington ollut mikään maailman ihanin kokemus. Kaupunki itsessään oli oikein soma varsinkin iltahämärällä jouluvalojen loisteessa, mutta motellimme oli ehdottomasti hirvein tähänastisista majapaikoista. Meidän ”non-smoking” huoneessa oli varmasti vedetty rööki jos toinenkin ja likaisen vessan nurkassa oli jotain epämääräisiä mötkylöitä, jotka saattoi olla kuolleita toukkia. Mielenterveydellisistä syistä mötkylät saivat määritelmäkseen roskat.

  

Jouluaattoaamuna herättiin sitten hyvissä ajoin ja mieli oli yläilmoissa siitä huolimatta, että huoneessa tuntui olevan yhtä kylmä kuin ulkonakin. No eipähän haittaa, suomalaisillehan kylmyys on osa sitä oikeaa joulua! Liikkeelle päästiin hyvin ja ensimmäinen etappi oli Farmingtonin Wallmart, josta oli tarkoitus ostaa tykötarpeet aattoiltaa varten eli tonttulakit ja viiniä. No eipä saatu tonttulakkeja, mikä tietysti lietsoi jo mukavasti orastavaa Wallmart-inhoa. Onneksi oltiin varauduttu joulumusalla, joten tunnelma pysyi sangen juhlavana ja lopulta saatiin ne tonttulakitkin jonkun pikkukaupungin putiikista matkan varrelta. Jee, Santa Claus is coming!

  

Lakit päässä matka Santa Fehen taittui hyvinkin sutjakasti ja oltiinkin perillä jo ennen yhtä. Oltiin niin nälkäisiä että päätettiin lähteä heti motelliin asetuttuamme down towniin etsimään jokin kiva lounaspaikka – ja tonttulakit pysyi päässä tietenkin, mikä tuntui aiheuttavan jotakin hymyntapaista paikallisissa. Taas kerran oli luottaminen yelpiin, sillä löydettiin aivan erinomainen meksikolainen kahvila, jossa syötiin yksimielisesti tähänastisen elämämme parhaat enchiladat. Masut täynnä olikin sitten mukava tallustella ympäriinsä ja ihastella Santa Fen sangen omalaatuista arkkitehtuuria ja runsasta joulukoristelua. Santa Fe ei ole mikään hirveän suuri kaupunki valtojen mittakaavassa, mutta turisteja tuntui silti olevan melko paljon joulun vietossa. Itseeni kaupunki teki vaikutuksen olemalla täysin erilainen kuin muut aiemmin näkemämme kaupungit. Tunnelma oli myös ihanan jouluinen ja mukava yllätys oli, että jouluvalot olivat ennemminkin classy kuin trashy. Ollaan pelattu matkan aikana jouluvalopeliä ja voitte vaan arvata kumpia ollaan nähty enemmän.

  

Motellille palattuamme ajateltiin hyödyntää majoituksen mukavuuksia ja mennä lillumaan sisäuima-altaalle, mutta epäonneksemme lauma lapsia oli vallannut koko allasalueen….Siispä aloimme suoraan valmistautua iltaan ja jouluaterialle. Joulun kunniaksi olimme päättäneet illallistaa vähän fiinimmin. Varattuna oli pöytä Terracotta-nimisestä ravintolasta. Jouduttiin ottamaan ravintelille taksi, sillä matka hotlalta down towniin oli siinä pakkasessa liian pitkä käveltäväksi ja julkiset eivät ylläripylläri kulkeneet. Onneksi taksi oli kuitenkin melko edullinen ja vaikka oltiinkin ravintolalla jo paljon ennen pöytävarauksen ajankohtaa, niin päästiin baarin puolelle odottelemaan ja siemailemaan punkkua. Jouluaaton illallinen oli kaiken kaikkiaan huippuonnistunut: ruoka oli erinomaista ja tunnelma oli oikein viihtyisä ja lämminhenkinen. Illallisen jälkeen ajateltiin lähteä viettämään loppuiltaa rauhallisesti johonkin pubiin. Pubi löytyi, Matador nimeltään. Jatkotkin löydettiin. Sitä rauhallista jouluaattoiltaa ei kyllä näkynyt. Vähän perinteistä poikkeava aatto siis, mutta tajuttoman hauskaa oli!

Joulupäivänä olikin sitten tiedossa pitkä ajomatka. Seuraavana varsinaisena etappina matkalla olivat San Antonio ja Austin, mutta oltiin jo aiemmin tuumittu, että vietetään yksi yö jossakin Texasin pikkukaupungissa matkan varrella. Onneksi Santa Fen majoituksen aamiainen oli tähänastisista ehdottomasti paras, joten saatiin aamu kunnolla käyntiin ennen lähtöä. Joulupäivä menikin sitten kokonaan tien päällä. New Mexicon puolella pysähdyttiin Roswellissa ja muisteltiin lapsuuden lempparisarjaa. Vähän myös naureskeltiin joka paikkaan pystytetyille ufopatsaille ja –mainoksille. Tehtiin myös matkan suurin virhe: mentiin syömään pikaruokahimoissamme Denny’sille, jossa odotettiin viemärin- ja rasvanhajussa niin sanottuja ruokiamme melkein tunti. Oli vähän joulumieli koetuksella. Onneksi itse matka taittui kuitenkin mukavasti ja yllättävänkin nopeasti. Saavuttiin joulupäivän iltana Texasin San Angelon pikkukaupunkiin ja oikeastaan vasta motelliin päästyämme tajuttiin, kuinka väsyneitä oltiin. Kaaduttiin siis suoraan sänkyyn ja päätettiin heittää tonttulakit rinkkaan ensi vuotta odottamaan. Seuraavana aamuna matka jatkui syvemmälle Texasiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Toivottavasti teidänkin kaikkien joulu meni mukavasti!

Terkuin,

Riikka  

Grand Canyon & Monument Valley

(kirjoitettu 26.10.)

Howdy! 

Nyt ollaan huristeltu New Mexicosta Texasin puolelle. Ollaan ajamassa kohti San Antoniota, ja koska minä ajoin koko päivän eilen, sain takapenkin tänään itselleni ja ehdin päivitellä kuvia ja kuulumisia muutamalta viime päivältä.

Maanantaiaamuna lähdettiin ajamaan Vegasista kohti Arizonaa ja Grand Canyonia. Pysähdyttiin matkalla ihanan amerikkalaisella aamiaisella pienessä Boulder Cityssa, josta löydettiin yelpin avulla kiva dineri, josta saatiin rasvaisen safkan lisäksi hyviä vinkkejä reitistä. Dinerin pitäjän ohjeistamana käännettiin auto suuremman highwayn sijaan historialliselle Route 66:lle.

Koska oltiin päästy matkaan vähän suunniteltua myöhemmin ja kaikkine pysähdyksineen saatiin matkaan kulumaan useita tunteja, ei ihan ehditty Grand Canyonille ihastelemaan auringonlaskua. Käytiin kuitenkin vilkaisemassa kanjonia iltahämärässä ja ajettiin sitten Flagstaffiin etsimään murkinaa. Löydettiin aika kiva paikallisen panimon ravintola/pubi, josta me saatiin Riikan kanssa kauan kaivatut salaatit. Ja tietysti oluet. Yöpaikaksi oltiin buukattu huone pienestä road motellista vähän Flagstaffista kanjonille päin.

  

Koska missattiin auringonlasku, päätettiin herätä aamulla aikaisin katsomaan auringonnousua. Oltiin tien päällä, allekirjoittanut ratissa, jo ennen kuutta ja hiukan seitsemän jälkeen päästin ihastelemaan kanjoniin seinämiin osuvia auringon ensisäteitä. Lämpötila oli pakkasen puolella ja meitä palelsi pirusti, mutta näkymä oli todellakin vaivan arvoinen. Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla – joten tässä kuvia.

  

Meille sattui uskomattoman kaunis kirkas päivä ja koska talvisesonki ei kanjonilla ole se suosituin, saatiin ajella ympäriinsä ja pysähdellä ottamaan kuvia melko rauhassa. Ainoastaan japanilaisia kylmä sää ei ollut onnistunut karkottamaan lämpöisempiin matkakohteisiin. Poistuttiin Grand Canyonin kansallispuistosta itäpuolelta, joten päästiin näkemään puistoa aika laajalti. Myös puiston porttien jälkeen näkymät olivat upeat. Oikeastaan koko matka Grand Canyonilta seuraavaan etappiin eli Monument Valleyyn oli aika upea – ja minä ajoin koko matkan!

 

Monument Valley sijaitsee Utahin puolella, joten saatiin karttaamme jälleen uusi osavaltio. Laakso kuuluu Navajo-intiaanien reservaattialueeseen ja kyseessä onkin ’heimopuisto’, ei kansallispuisto kuten Grand Canyon. Puistossa on yksi noin 17 kilometrin mittainen näköalareitti, jonka saa ajaa omalla autolla. Muille alueille pääsee ainoastaan osallistumalla heimon järjestämille opastetuille kierroksille. Me olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä omin päin autolla nähtäviin maisemiin. Sininen taivas, punainen hiekka ja ne kummalliset kivimuodostelmat – katsokaa nyt itse, aika uskomattomia maisemia.

Auringon laskiessa hypättiin taas autoon ja lähdettiin ajamaan kohti New Mexicoa. Upeat maisemat jatkuivat vielä pitkään Monument Valleyn jälkeen, aina kunnes aurinko katosi kokonaan näkyvistä. Varasimme matkalla motellin Farmington-nimisestä pikkukaupungista New Mexicon puolelta. Tämä oli ehkä reissun tähän mennessä kurjin majoitus, pieni tupakanhajuinen huone, jonka vanha lämmityslaite ei kovasta metelistä huolimatta ollut kovin tehokas tehtävässään. Kylmyydessä oli tosin se hyvä puoli, että kylppärissä majailevat ötökät olivat ilmeisesti jäätyneet hengiltä.. Mutta niin hienon päivän jälkeen moinen ei meitä lannistanut, vaan huonosti nukutunkin yön jälkeen heräsimme pirteitä jouluaattoaamuun!

Mutta joulutarinointia & kuulumisia Texasista myöhemmin. Ihanaa loppuviikkoa!

Terkuin

Marja