Me, a blogger?

Tässä se tulee, ensimmäinen blogiteksti!

Idea blogin aloittamisesta kävi mielessä jo ennen vaihtoon lähtöä ja jo lentomatkalla huomasin spottaavani asioita, joista voisin kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin koko ajan, että blogissa pääosassa olisivat kuvat ja kamerahan uupui. Uupuu kyllä yhä, mutta nyt, lopulta Applen uhriksi alistuneena, minulta löytyy iPhone, jolla saa ihan kelpoja kuvia ainakin vanhaan Lumiaan verrattuna. Sillä mennään – mitään mestariotoksia ei siis ole luvassa.

Sijainti on tällä hetkellä Bozeman, Montana, United States of America ja täällä rapakon takana olisi tarkoitus asustaa vuodenvaihteen yli. Saavuin Bozemaniin opiskelijavaihtoon 18. elokuuta eli itseasiassa tarkalleen kuukausi sitten! Opiskelen Montana State Universityssa (MSU) politiikan tutkimusta (political science) ja julkishallintoa (public administration). Jälkimmäistä ainoastaan siitä syystä, että MSU:ssa ei ole politiikan tutkimuksen maisteriohjelmaa vaan oppiaineen nimi ja painotus muuttuu maisterivaiheeseen siirryttäessä julkishallinnoksi. Opiskelen politiikan tutkimusta myös Tampereella eli mitään ihan höpöhöpö-opintoja tänne ei olla tultu tekemään.

Reissu on itselleni toinen opiskelijavaihto ja ensimmäinen matka Ameriikan mantereelle. Yhdysvalloissa käymisestä, asumisesta ja opiskelemisesta olen haaveillut varmaan yläasteajoista lähtien, joten voisi sanoa, että tätä matkaa on odotettu todella pitkään. Ja kyllä kannatti odottaa! Tähän mennessä Yhdysvallat on ollut juuri niin iso, outo ja ihmeellinen kun olin kuvitellutkin sen olevan. Vaikka olen asunut täällä jo kuukauden ja arki on lähtenyt rullaamaan, yhä joka ikinen päivä tulee hetkiä, jolloin ajattelen, että eihän tää voi olla todellista, oonko oikeesti täällä. Keltaiset koulubussit, punaiset vesipostit ja valtavat pick up-truckit hymyilyttää mua vieläkin, ihan vaan siksi, että niitä ihan oikeasti on joka paikassa eikä ainoastaan amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Olen yhä äärettömän hämmentynyt, kun ruokakaupan kassatäti kysyy "Oh hello darling, how are you today?" tai kun tuntematon tyttö yliopistolla tokaisee "Hey I like your shirt". Jotkut stereotypiat amerikkalaisista pitävät paikkaansa, ja ystävällisyys on ehdottomasti yksi niistä, ainakin tässä pikkukaupungissa.

Bozeman on vajaan 40 000 asukkaan kaupunki Montanan osavaltiossa Yhdysvaltojen pohjoisosassa, Kanadan rajalla. Pinta-alaltaan Suomea suuremmassa osavaltiossa on vain vähän yli miljoona asukasta ja Suomenkin mittakaavassa pieni Bozeman on sen neljänneksi suurin kaupunki. Bozeman on ehdottomasti opiskelijakaupunki: lähes puolet asukkaista joko opiskelee tai työskentelee yliopistolla. Tästä johtuen Bozemanista löytyy amerikkalaiseksi pikkukaupungiksi loistava julkinen liikenne (viisi bussilinjaa) ja hyvät pyöräilymahdollisuudet (käsite pyöräkaista tunnetaan). Myös ravintoloita ja yöelämää on tarjolla ihan mukavasti, ei tosin ainuttakaan yli kahteen auki olevaa baaria. Luonto ja maisemat ovat uskomattomat! Lenkkeily-, vaellus- ja maastopyöräilyreittejä riittää sekä kaupungin sisällä että lähiympäristössä. Osavaltion sisällä sijaitsee useita kansallispuistoja, mm. Yellowstone ja Glacier, joista jälkimmäisessä käytiin jo vaeltamassakin. Monia muita juttuja lähettyviltä on kuitenkin vielä näkemättä, joten ihan heti alkuun ei ole tarvinnut reissata kauas!

Tähän mennessä olen viihtynyt väliaikaisessa kotikaupungissani ja vaihtoyliopistossani paremmin kuin hyvin. Kaikki on sujunut alusta alkaen älyttömän helposti! Vertaan tässä ehkä vähän Pariisin vaihtokokemukseen, joka ei lähtenyt ihan yhtä ongelmitta alkuun. Ihmisten yleinen ystävällisyys tekee todella paljon: asioiden hoitaminen niin tullessa lentokentällä kuin paikallisessa pankissakin on niin paljon miellyttävämpää kun asiakaspalvelija tosissaan tahtoo auttaa. On myös helpottavaa puhua ranskan sijasta englantia eli kieltä jota oikeasti osaan ja jolla oikeasti pärjään missä tilanteessa tahansa. Saapuminen oli stressittömämpää, kun perillä odotti oma huone ja kaksi ihanaa amerikkalaista kämppistä eikä määrittelemättömän pitkä kodittomuus. Yliopisto ei ole Sciences Pon tasoa, mutta toisaalta täällä en usko hukkuvani opiskelupaineisiin. Uskon, että vaihto täällä tulee olemaan juuri oikealla tavalla erilainen kuin edellinen!

Montanan ja Suomen välillä on aikaeroa yhdeksän tuntia eli täällä ollaan juuri ylitetty Marjan nukkumaanmenoaika. Tosin minä onnekas ja ovela järjestin kurssini niin, että luentoja on ainoastaan maanantai-iltaisin, tiistaisin ja torstaisin. Viikonlopun puolella siis! Oikeasti olen kyllä tapani mukaan aikatauluttanut pikkuruisen opiskelua viikonlopulle. Mutta olen myös kirjannut ylös useamman idean, josta voisin kirjoittaa, joten todennäköisesti uutta blogitekstiä luvassa viikonlopun aikana!