How's life?

Kuten luvattu, toinen blogipäivitys samalla viikolla! (Kello on täällä 23:55 nyt kun olen lähettämässä tätä.) Ehkä tämä tästä lähtee. Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa ihan yleisesti siitä, millaista elämä on täällä Montanassa ollut ja miten täällä menee. Vaikka olen vähän jo ehtinyt reissallakin, suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut ihan täällä kotihoodeilla Bozemanissa, joten ehkä olisi aika kertoa miltä täällä näyttää.

 

Yllä kuvassa näkyy kotitalomme, jonka alakerran asunnossa olen nyt asustellut reilut kaksi kuukautta kämppisteni Sonjan ja Cathrynin kanssa. Olen näiden tyttöjen olemassaolosta niin onnellinen, että sanat eivät riitä! Vaihtokokemukseni olisi todella erilainen, jos asuisin muiden vaihtareiden tapaan yliopistokampuksen dormeissa. ISEP-vaihtarina minulla oli mahdollisuus etsiä itselleni asunto kampusmajoituksen sijasta, ja koska uskoin, että makuuhuoneen jakaminen ja yliopistoruokalan sapuskojen varaan antautuminen ei oikein sopisi luonteelleni, päätin yrittää löytää minulle sopivan kimppakämpän Craigslistilta. Craigslist on nettisivusto, jossa voi myydä, ostaa, vaihtaa, antaa kaikkea asunnoista ja autoista elektroniikkaan ja eläimiin. Sivustolla liikkuu paljon huijareita ja muuta epämääräistä väkeä, ja minäkin sain kämpänhakuilmoitukseeni aika mielenkiintoisia vastauksia, muun muassa rakkausrunon ja kosinnan. Lopulta kuitenkin tärppäsi ja Bozemaniin saapuessani minua odotti kalustettu koti ja kaksi ihanaa kämppäkaveria.

Kotimme sijainti on aika loistava: yliopistolle on matkaa noin 1.5 kilometriä ja keskustaan noin kaksi kilometriä. Läheltä löytyy loistavia lenkkipolkuja, joita olen kuluttanut melko ahkerasti. Maisemat ovat ihan näillä nurkillakin mahtavat eikä aamulenkillä vuorten ja heinäpeltojen keskellä voi kyllä ajatella kun, että olenpa todella onnekas kun saan asua hetken aikaa täällä. Vuoristoilmaston ansiosta Bozemanissa on harvoin pilvistä, ja illalla viimeiseltä luennolta kotiin pyöräillessäni yllä loistavaa lähes aina tähtitaivas.

 

Amerikkalaisten kämppisteni ansiosta olen päässyt kokemaan aika hienoja tosiamerikkalaisia elämyksiä. Cathrynin kanssa olen käynyt muutaman paikallisen baarin joka keskiviikkoisessa swing dancing -illassa. Voitteko kuvitella, minä joka en osaa oikeastaan edes valssata! Tanssipartnerinani on ollut yleensä texasilainen mies valkoisessa stetsonissa, joka erittäin kärsivällisesti yrittää opettaa minulle välillä liiankin hurjia liikkeitä, kuten flippejä, joissa minut siis kirjaimellisesti kiepautetaan ilmassa ympäri. Todella pelottavaa – ja älyttömän hauskaa!

Viime viikonloppuna sain kokea kaksi amerikkalaista elämystä lisää: lauantaina pidettiin meillä kotona pienet bileet, jotka aloitettiin kaivertamalla kurpitsoista kynttilälyhtyjä. Minun Jack Skellington (Painajainen ennen joulua -elokuvasta) kurpitsastani tuli aika hieno, eikö! Sunnuntaina Cathryn ja Cathrynin poikaystävä Taylor, aito amerikkalainen cowboy, veivät minut ja pari vaihtarikaveriani ampumaan. Taylorilla on aikamoinen asearsenaali, josta vain osa oli tällä reissulla mukana, ja pääsimme kokeilemaan kuutta erilaista asetta. Minä viherhippi puunhalaaja ammuin rynnäkkökiväärillä, kahdella käsiaseella, kahdella haulikolla ja tarkkuuskiväärillä ja onnistuin lopulta osumaan jopa liikkuvaan maaliin. Ette kuitenkaan usko, joten alla kuvia.

 

Perjantaina vietettiin Halloweenia, joka oli sekin erittäin hauska ja erittäin amerikkalainen kokemus. Kuvista päätellen Halloween näyttää tosin saapuneen myös Suomeen kurpitsoineen ja kammottavina asuineen! Voin kuitenkin vannoa, että meno Bozemanissa oli Suomen Halloween potenssiin miljoona. Kuvittele vappu Tampereella, mutta meno baareissa alkaa kahdeksalta, paikat ovat yhdeltätoista niin täynnä, että sisään ei pääse jos joku ei lähde pois ja jokainen juhlija on pukeutunut naamiaisasuun. Ihmiset todella panostavat Halloweeniin Yhdysvalloissa, keskustassa näkyi toinen toistaan hienompia pukuja. Mutta vaikka itse sanonkin, oma naama oli kyllä kasvomaalien parhaimmistoa. Tunnistatteko ketä Cathryn esittää?

Kokonaisuudessaan voisi siis sanoa, että hyvin pyyhkii! Yritetään kämppisten kanssa välttää lähdöstä puhumista, mutta totuushan on, että vaihtoa on enää reilu kuukausi jäljellä. Luvassa on monta mahtavaa reissua ja ihan liian vähän Bozeman-aikaa. Ensi viikonloppu vietetään Cathrynin kanssa Chicagossa, lähdetään perjantaiaamuna aikaisin ja tullaan vasta myöhään tiistaina takaisin, joten ehditään nähdä kaupunkia aika mukavasti. Seuraava reissu starttaakin jo sen viikon perjantaina, jolloin matkataan Laramieen Wyomingiin moikkaamaan Tayloria. Tällöin luvassa on toivottavasti heppajuttuja, Taylor kouluttaa opiskelujen ohella lännenhevosia! Näiden lisäksi kuun lopussa vietetään kiitospäivää Cathrynin vanhempien luona Sun Valley Idahossa. Ei siis voi valittaa, elämä täällä on aika ihanaa!

Ihanaa uutta viikkoa!

- Marja